Olen niin väsynyt, lähinnä työ joka imee kaikki mehut minusta. Työyhteisö on sairas, sairain mitä olen missään koskaan työskennellyt: mm harjottelija sanottiin irti laittomasti. Esimieheni on mustasukkainen kun tulen toimeen tj:n kanssa. Hän haluaisi olla prinsessa, aurinko ja maailman napa. Eikä siedä että joutuun varjoon, edes hetkeksi. Kommunikointi on perseestä, mitään ei sano, mitään ei myönnä. Koskaan ei tule palautetta, ainakaan positiivista. Koskaan esimieheni ei tee virheitä, ainoa, joka tekee virheitä olen minä. Hinnoittelu tapahtuu hänen mielensä mukaan, tuotteet on hänen mielensä mukaan, niissä ei ole virheitä. Minkäänlaista logiikkaa ei ole, ainoastaan logiikka, jonka hän on asettanut. Logiikka joka palvelee vain häntä. En voi töissäni asiakkaan kysyessä antaa hintaa, koska koneella perushinnat eivät pidä paikkaansa. Tietenkin asiakkaalle annetaan alennusta, mutta vain esimieheni tietää alennuksen määrän. Ja vika on minussa kun en ymmärrä hänen logiikkaansa. Minun ei ole oikeutettua pyytää palkankorotusta, koska työni ei ole tarpeeksi vaativaa.

Uskoisin että kaiken takana on kateuas, vallanhimo ja heikko itsetunto. Uskomatonta, että hän ei halua sitä ymmärtää, että teen hänelle töitä. En ole viemässä hänen suustaan tikkaria, vaan satsaan ja panostan firman eteen. Yritän olla hyvä työnteijä, anna kaikkeni. Mutta mikään ei koskaan riitä. Siispä miten edetä jatkossa, miten jaksan, miten jaksan olla polttamatta itseäni loppuun heidän loputtomien vaatimustensa edessä. Ehkäpä pikkuhiljaa annan tahdin hiipua, alan tehdä töitä hidastetusti. En keksi muutakaan.