Taas se iski tajuntaani asia, joka puuttuu suhteestamme. Eli läheisyys, läheisyyttä meillä ei ole. Tai ainakaan avokkaan puolelta. Hän ei kosketa, eikä pidä hyvänä. Itse kyllä tulee lähelle että katso tuota, mikä tässä on, rapsuta, kutita.... Mutta koskaan hän ei tule ja ota syliin. Jos haluan läheisyyttä niin minun on "istuttava avokkaani syliin" tms. Tarviiko sitä sitten ihmetellä miksi lihon, syön täyttääkseni tämän tarpeeni. Minä olen ihminen joka tarvii parisuhteessa läheisyyttä, kosketusta, paijaamista, hellyyttä. Kaipaan miehistä kosketusta, miehen tunnustusta kuinka kivaa on pitää omaa kultaa sylissä.... jne. Muuten meillä menee ihan ok... 

Tiedän että toista ihmistä ei voi muuttaa, enkä yritäkkään. Yritän pitää tämän suhteen kunnossa, kasassa, mutta onko se oman terveyteni hinnalla (lihominen). Niin tämä on asia jota minun täytyy "hautoa".