Satumaisesti toivon että tuo edellinen uni toteutuisi, toteutuisi ja täyttäisi elämäni kumppanuudella. Paljon olen miettinyt elämääni, psyykannu ja punninnu eri kanteilta. Paljon on tullut tehtyä virheitä, jotka olisin voinut jättää tekemättä. Mutta toisaalta ilman virheitä olisinko oppinut läksyäni. Ja toisaalta mietin että olenko oppinut vieläkään. Vieläkin uskon ihmisiin, välillä sinisilmäisesti ja sehän on tietenkin paha. Opetella elämään niin että huomaa vanhempiensa virheet, väärät opetukset, väärät roolimallit eri tilanteessa. Jotenkin tuntuu että tässä asiassa olen apinoinut liikaa äitini vääriä käyttäytymismalleja. Ja lankean toisen ihmisen  haavoittuvaisuuteen. Ja ehkä juuri nämä haavoittuneet ihmiset kuvittelevat minun olevan vahva, jaksavan mitä  vain, ja tämän takia tarraavat minuun. Ja minä kun olen luullut sitä rakkaudeksi.

Rakkaus: nälkä ja jano, minun on nälkä ja jano rakkautta, hellyyttä, vahvaa olkapäätä, empatiaa, miehekkyyttä, seksiä. Onneksi naisille on romanttisia novelleja / kirjoja, joilla voi hetkellisesti humalluttaa itseänsä.Voi kumpa näkisin tänäkin yönä ihanaa unta.