Akateemikko ei ymmärrä että toisinkin voi elää, että voi elää ilman sivistyssanoja, ja silti nauttia elämästä. Akateemikko paheksuu jos ei muista heti kaikkia käsitteitä, akateemikko katsoo vihaisesti jos juttelet hänen asiakkaansa kanssa, varsinkin jos nauratte yhdessä. Akateemikko on vihainen jos jokin pilkku ei ole kohdallaan, tai sinulla on väärä fontti. Akateemikko ei arvosta vaikka kuinka hyvin palvelet asiakkaat, kiitosta ei koskaan saa, moitteita kyllä.

Niin tämä akateemikko on töissä, työkaverini. En tällä kirjoituksella moiti muita akateemikoita, mietin vain omassa elämässäni olevaa akateemikkoa. Tämä akateemikko ei puhu koskaan mistään muusta kuin työasioista, me emme koskaan istu yhdessä kahvilla emmekä juttele tyttöjen juttuja. Lomalla ollessaan hän jättää viestejä sähköpostiini, antaen töitä, tarkista tämä....  minähän en koskaan osaa tehdä työtäni moitteettomasti, laiskakin olen vaikkakin aina ei ehdi edes kahvilla käymään. Miten tulla toimeen akateemikon kanssa ? Voisikohan olla niin että akateemikolla on huono itsetunto, että myös akateemikko voisi katsoa itseään peilistä ?